maanantai 8. elokuuta 2011

Maaseutumatkailua

Olen nyt yrittänyt totuttaa Ylppöä automatkailuun. Se ei ainakaa vielä ole tuottanut haluttua tulosta, nimittäin huuto autossa on kova, mutta onneksi pahoinvointia ei kuitenkaan  ole ollut havaittavissa. Onhan se ikävää matkustaa pienessä kuljetusboksissa takapenkillä kun maisemiakaa ei näe.

Lähdimme perjantaina kohti Heinolaa, lapsuudenkotiani. Matka kesti hieman odotettua kauemmin Orimattilan kohdalla sattuneen kolarin vuoksi, mutta pääsimme kuitenkin alle kahdessa tunnissa perille.

Omakotitalon rauhallisessa pihassa on mukava harrastaa valjastelua. Ylpöllä on nyt 5m pitkä flexi, jonka toisessa päässä saan suorastaan juosta Ylpön juoksukohtauksen sattuessa. Olen harkinnut pidemmän flexin hankkimista, 8m taitaa olla pisin myynnissä oleva...? Täytyy tässä muutenkin tehdä vähän ulkoilutarvikehankintoja lokakuussa kotiutuvaa neitiä varten. Tässä muutama kuva Ylpön ulkopuuhastelusta.

 Ylppö piti seuraa grillaajille.


Ulkoillessakin on aina pakko päästä ylemmäs ja ylemmäs:



 Täältähän näkee kauas.
  
  
Kärpäset on vihollisia ja niitä pitää vaania. 


 Poseeraus.


Ulkoilun päätteeksi uni yllättää.

Se näissä autoreissuissa on kiva, että matkan jälkeen meiltä löytyy väsynyt bengali. On muuten aika harvinaista herkkua sellainen! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti