Meidän tarina

Tervehdys pitkästä aikaa! (Kylläpä aika rientää, edellisestä blogipostauksesta onkin jo ties kuinka paljon aikaa, hups!) Arki ei tosin edellisestä postauksesta juuri ole paljon muuttunut koska kärsin edelleen yskästä joka pikkuhiljaa on onneksi laantumaan päin. Kissojen arjessakaan ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, ehkä hyvä niin.

Saimme taannoin Naukulan Kerholta blogihaasteen kertoa blogin syntyperästä. Blogin synttäripäivinä minulla on ollut yleensä tapana kertoa vähän blogin historiasta, mutta ei kertaus pahaa tee.

Aloitin erään toisen blogin kirjoittamisen 2010 alkuvuodesta tavoitteena julkaista valokuvia arjesta ja sen sellaisesta. Innostus kuitenkin sen blogin osalta laantui hyvin nopeasti koska en yksinkertaisesti keksinyt mitään järkeviä juttuaiheita. Tuolloin meillä ei vielä ollut kissoja, edes ajatusta niistä. Unohdin koko blogiajatuksen.

2010 loppukesästä Ylppö saapui ilahduttamaan arkeamme ja ymmärtää saattaa, että silloin minusta kuoriutui se hullu kissanainen (jollaisena minut tunnetaan "yllätysyllätys" myös kavereiden kesken sekä töissä). Edelleen bloggaus oli unholassa kunnes vuoden 2011 puolella huomasin henkilökohtaisen Facebook-sivuni täyttyneen suunnilleen pelkästään kissakuvista ja Ylpön erikoisista puuhasteluista. Ajattelin että näinköhän kaverit jo kyllästyvät hölmöihin kissajuttuihini... Noihin aikoihin olin jo sen verran höyrähtänyt, että olin käynyt katsomassa mahdollista toista kissaa, Stellaa. Blogi sai alkunsa kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin käynyt varaamassa Stellan.

Blogin nimi ei varmasti selityksiä kaipaa - kaksi täplikästä tyttökissaa = Täplätytöt. En muista että nimen keksiminen olisi ollut kovin vaikeaa. Lyhyt ja ytimekäs Täplätytöt kuulosti hyvältä ja kuulostaa edelleen.

Jostain syystä olin päättänyt etten julkaise omaa kuvaani blogissa, mutta mitä pidempään olin blogia kirjoittanut, sitä enemmän ihmiset tunnistivat minut kissanäyttelyissä. "Hei oletko sinä se Täplätyttöjen palvelija?!" Olin hieman ymmälläni siitä miten ihmiset minut tunnistivat, mutta olin samalla iloinen saamistani uusista ystävistä ja kissatuttavuuksista. Joku oikeasti seuraa Täplätyttöjen blogia! Erityisen iloinen olen, että olen saanut muutaman todella hyvän ystävän bloggaamisen kautta. Kiitos siis Naukulan Mamma N:lle, sekä Kuin kissa kermakupilla -blogin emännälle, olette korvaamattomia kissanaisia! Toivottavasti tutustun vielä teihin muihinkin kissabloggaajiin ja lukijoihin paremmin.

Toivottavasti saamme nauttia Täplisten seurasta vielä monen monta blogivuotta.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!

ps. Mikäli et muuten jo seuraa Täplätyttöjen Facebook-sivua, kannattaa liittyä heti. Siellä silloin tällöin aktiivisempaa juttua, lähinnä tilannekuvia kännykällä ja muuta hauskaa.