Pilven reunalta katselet meitä.
Kysyt, miksi noin paljon kyyneleitä.
Iloinen hymysi valaisee meitä.
Rakas Wilma, itkemme vain hetken,
emme kaipausta peitä.
Kysyt, miksi noin paljon kyyneleitä.
Iloinen hymysi valaisee meitä.
Rakas Wilma, itkemme vain hetken,
emme kaipausta peitä.
Neiti Ylppö hiljentyy hetkeksi muistelemaan Wilma Ilona Naukulaa.
Kiitos, kauniista runosta, kiitos.
VastaaPoista